Oliko se haaste?

Memento mori -blogin Elina heitti meidän kissoille haasteen:

“Kerro lempipaikasta kotonanne/kotonasi, kuvaile sen tunnelmaa ja esineitä, ja kerro miksi juuri se paikka on sinulle mieluisin. Heitä haaste eteenpäin viidelle bloggaajalle.“

Meillä viihdytään monessa paikassa, mutta tässäpä ne mieluisimmat:

Nukkumiseen meillä kelpaavat parhaiten akvaarion valaisinkannen päälle heitetty peti...

...sekä kiipeilypuun pussukat.

Nukkumisen ohella kissat harrastavat myös asioiden tarkkailua, ja mikäs olisikaan parempi paikka tarkkailuun, kuin ikkunalauta. Sieltä kun näkee sopivasti sekä huoneen sisällä, että ikkunan ulkopuolella tapahtuvat asiat. Verhojen karvareunus antanee hieman kuvaa siitä, miten suosittu paikka tosiaan on. :D 

Tuollaiset kunnon ikkunalaudat (tai oikeammin syvennykset) meillä on olohuoneessa ja makuuhuoneessa, mutta keittiön tuuletusikkunan karmillakin mahtuuu vallan mainiosti istumaan, kunhan asettelee itsensä hyvin. Meidän kissat ovat sisäkissoja, joten ikkunat on verkotettu metallisella myyräverkolla. Jos sattuu näkemään jotain oikein tosijännää, niin verkkoa pitkin pääsee enemmän tai vähemmän näppärästi kiipeämään vähän ylemmäs tähystämään. Meillä päästäänkin usein todistamaan tällaista varsin Karvismaista roikkumista...

Onneksi meillä ei sentään voi käydä näin:

Että tällaiset lempipaikat meillä. Viittä blogia en keksi, mutta kissalinjaa jatkaakseni heitän haasteen

Miu!kkaaseen kissablogiin.

Kirahvi

Jos olisin kirahvi, olisin ehdottomasti pinkki kirahvi mustilla läiskillä. Malli on Ravelrysta, Twiga nimeltään. Lankana fuksiaa (1,5 kerää) ja mustaa (1 kerä) Isoveljeä.

Jos tekisin tämän uudestaan, niin tekisin noista resoreista reilusti lyhyemmät. Kymmenen senttiä kummasakin reunassa tuntuu näin jälkikäteen aika paljolta... Varsinkin, kun kaulurin yhteiskorkeus on 50 senttiä. Mutta saahan tuon tietysti nyt kivasti hupuksi, ja kun kääntää resorit kaksinkerroin niin ei ahdista kaulurinakaan niin pahasti. Varmasti tulee käytettyä. :)

Työ edistyksessä

Eli noin niinkun suoraan käännettynä work in progress. 11.7. oli tuon aloituspäivä, joten kuuden viikon pistelyt olisi tässä:

Tosin vielä pitäisi purkaa nuo kaksi yksinäistä violettia hahmotelmaa, ne kun ovat yhden piston verran liikaa vasemmalla. 

Koin helpoimmaksi aloittaa vasemmasta alakulmasta, ja siellähän alkaakin olla jo tunnistettavan näköisiä öttisiä. :) On kyllä yllättävän koukuttavaa puuhaa tämä pistoilu, ei millään malttaisi nukkumaankaan mennä, kun mielummin istuisi vaan vielä muutaman tunnin pistelemässä. Ikuisesti solmuun jumittuneet hartiat tiedossa siis.

Salaperäistä postia

Tänä aamuna postiluukku kahisi ja kolisi siihen malliin, että posteljooni yritti saada paksua kirjettä luukusta läpi. Tiesin, että posti oli tuomassa toista satsia muliinilankoja, jotka tilasin pari päivää sitten, mutta yllätyksekseni huomasin lattialla myös toisen pulleahkon kirjekuoren, johon ei ollut merkitty lähettäjää. Innoissani revin kuoren auki ja löysin palapelikortin palaset ja geishapatukan (joka ei päässyt kuvaan mukaan, koska tuhosin sen jo töissä kahvitauolla, nams!). Palapelin kasattuani sain selville, että kirjeen takana oli uusi Salainen Neuleystäväni! Kiitos SNY, onnistuit todella yllättämään iloisesti! :)

Pitsiä ja raitaa

Eräänä iltana sain hirveän inspiraatiopuuskan, ja kaivoin esiin petrolin 7 veljestä-langan sekä meleeratun vaaleanpunaisen O(p)i villasukka-langan. Polvisukat, inspiraatio kuiski, raitoja ja yksinkertaista pitsiä. Malliksi valikoituivat pitsisukat Novitan syksy 2011-lehdestä, ja puikot alkoivat suihkia. Tosin hylkäsin ohjeen poimittuani silmukat kantalapun reunasta ja tein loppuun vähän eri tahtiin kaventaen. Ei niistä ihan sellaisia tullut, kuin mielikuvassa näytti, mutta ihan kivat kuitenkin. Pikkusisko lupasi huolia nämä itselleen, joten käyttäjäkin löytyi jo, kiva homma.

Uudelle kierrokselle

Salaisen Neluleystävän syksyn kierros on starttaamassa, vielä ehtii ilmoittautua mukaan! :)

Musiikki on parasta huumetta

Kastua läpimäräksi antamatta sen haitata...

Huutaa äänensä käheäksi...

Karjua mukana biisiä, jota ei ole koskaan ennen kuullutkaan...

Heiluttaa tukkaa vimmatusti...

Olla yhtä musiikin kanssa niin, että unohtaa kipeät jalkansa...

Nostaa nyrkkinsä tuhannen muun joukkoon...

Hyppiä niin, että tanner tärisee...

Saada pittiläinen niskaansa ja lyödä poskensa edessä seisovan takaraivoon...

Napata kotiinviemisiksi yleisöön heitetty levy...

Tuhlata viimeiset rahansa bändipaitaan...

Kiitos MTR, oli mahtavaa, ensi vuonna uudestaan!

Ja sitten tuotesuosittelu teille kaikille, jotka koten minä tähän asti olette vihanneet korvatulppien käyttöä keikoilla, koska musiikki menee puuroksi ja fiilis sen myötä:

Orelon E-20 musiikkikorvatulpat! Hinta on melko suolainen (maksoin Plugmastersin kojulla näistä 25 euroa),  mutta ehdottomasti maksamisen arvoinen. Ei mennyt musiikki puuroksi, sanoista sai selvää eikä oma ääni kaikunut päässä kaiken peittävänä. Ja mikä parasta, korvat eivät olleet aivan turvoksissa festaripäivän jälkeen. x)

All colors of rainbow

"I need to believe.
There's more than the eye can see
All colors of rainbow."

Aade Lõng 8/2 vironvillaa, malli tuttu ja turvallinen, aina yhtä ihana Vlad. Tein festarihuiviksi, niin että on sitten jotain, mihin kietoutua elokuisen illan viiletessä. Kaksi yötä Myötätuulirockiin ♥

Tuota sateenkaarilankaa jäi vielä reilu 130 g, mielelläni ottaisin vastaan ideoita, mitä siitä voisi tämän lisäksi tehdä?